Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.

Pakko oli siis siivota. Samalla aavistin, että kauan odotettu inspiraatio taisi jäädä kananmunan alle. Mistähän olin aikonut kirjoittaa? En ainakaan munasta.

"Pafka" ei ole typo kirjailijanimestä KAFKA, (jonka useat eli monet meistä tuntevat), vaan pieni muunnos sanasta "paska", jonka useammat eli monemmat meistä tuntevat suuttumuksen tuotteena, verbaalisti.

Pyllistellessäni p¨oydän alla tulin tuntemaan lehahduksen e.m. sanan todellisesta identeetistä.

Olen lukemassa Liane Moriartyn kirjaa "What Alice Forgot", jossa psykologi antaa ohjeen, että kun toistelee jotain sanaa moneen kertaan, se alkaa kuulostaa hassulta tai oudolta. Tämä ilmio pätee myos sanoihin, joita harvoin kuulee vieraassa kielikulttuurissa. Kun sisä'suomalainen asuu kauan ulkomaassa,suomalaiset sanat alkavat leikitellä päässä välillä harhaanjohtaen, välillä taas tehden minusta vanhan hoppänän, mikä en tietenkään ole. Reipasta sekaannusta syntyy myös Ään ja Öön koripalloilusta, kun ne heittävät pilkkujansa:  päätös/paatos.